Anteeksi, kissojen ystävät:

Vaihtelevien arvioiden mukaan Yhdysvalloissa liikkuu 20 miljoonasta 100 miljoonaan luonnonvaraista kissaa. Yhdessä vapaana vaeltelevien lemmikkikissojen kanssa ne tappavat vuosittain miljardeja lintuja, nisäkkäitä ja muita eläimiä.

Joka kerta, kun kirjoitan tarpeesta puuttua tähän nopeasti pahenevaan ongelmaan, eräät lukijat puoltavat menetelmää, jota kutsutaan TNR:ksi, joka on lyhenne sanoista ”trap-neuter-return” (ansoittaminen-kastraus-palauttaminen) tai joskus myös ”trap-neuter-release” (ansoittaminen-kastraus-vapauttaminen). Katsotaanpa siis, miten se voisi toimia.

TNR on ajatus, joka vetoaa valtavasti moniin eläinsuojelujärjestöihin, koska se tarkoittaa, että kissojen turvakotien ei enää tarvitse lopettaa ei-toivottujen kissojen lopettamista: Ne vain kastroivat ja rokottavat ne ja lähettävät ne sitten takaisin maailmaan. Näin vältetään eläinten lopettaminen, joka on syvästi masentavaa, puhumattakaan eläinten ruokinnasta ja hoidosta aiheutuvista kustannuksista tavanomaisen adoptiota odottavan ajanjakson aikana. Lisäksi se antaa eläinsuojille mahdollisuuden esittää lahjoittajille iloisempia kasvoja: ”Olemme turvakoti, emme teurastamo.”

TNR:n kannattajat vetoavat yleensä muutamaan tutkimukseen todisteena siitä, että menetelmä toimii. Suosituin on vuonna 2003 tehty tutkimus, jonka kannattajat sanovat osoittavan, että TNR:n avulla Keski-Floridan yliopisto pystyi vähentämään luonnonvaraisten kissojen populaatiota Orlandon kampuksella 66 prosentilla. Tarkempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että 47 prosenttia kissapopulaatiosta poistettiin intensiivisen adoptio-ohjelman avulla, toiset 11 prosenttia lopetettiin, ja ainakin toiset kuusi prosenttia tapettiin autoilla tai siirrettiin kampuksen ulkopuolelle läheisiin metsiin. TNR:llä itsessään ei näytä saavutetun juuri mitään – ja siihen kului 11 vuotta.

Sähköpostitse kyseisen tutkimuksen pääkirjoittaja Julie K. Levy kertoi minulle, että adoptio on yleinen osa TNR-ohjelmia. Hän lisäsi: ”En haluaisi spekuloida sillä, mikä tulos olisi ollut ilman kissojen poistamista, sillä se tuo mukanaan paljon lukemattomia muuttujia.” Levy, joka on edelleen TNR:n puolestapuhuja, kuului kuitenkin ryhmään, joka myöhemmin tutki juuri tätä kysymystä kahdessa laajamittaisessa TNR-ohjelmassa San Diegon piirikunnassa Kaliforniassa ja Alachuan piirikunnassa Flacassa. Hän ja hänen kollegansa totesivat, että pelkän TNR:n ”mahdolliset populaatiotason vaikutukset” olivat ”minimaalisia”.

Tekijät ehdottivat, että ohjelmat olisivat voineet olla tehokkaita, jos niissä olisi kastroitu 71-94 prosenttia kaikista luonnonvaraisista kissoista, mutta tämä osuus on ”paljon suurempi kuin mitä todellisuudessa saavutettiin”. Se on itse asiassa paljon suurempi kuin melkein millään TNR-ohjelmalla koskaan saavutetaan, koska, kuten Levy on kirjoittanut hiljattain, ”vapaana liikkuvien kissojen pyydystäminen, niiden kuljettaminen keskitettyyn laitokseen sterilointia varten ja niiden palauttaminen pyydystyspaikalle ovat resursseja vaativia toimintoja” ja ”haastavia ylläpitää”.

TNR:n puolestapuhujat vetoavat usein myös laajamittaiseen ohjelmaan, joka koski 103:aa kissayhdyskuntaa Roomassa. Loukuttaminen ja kastraatio vähensivät 55 kissakolonian populaatiota, kun taas muiden 48 kolonian populaatio joko kasvoi tai pysyi ennallaan. Kyseisen tutkimuksen tekijät päättelivät, että ilman julkista valistuskampanjaa, jolla estettäisiin ihmisiä hylkäämästä kissoja, ”kaikki nämä ponnistelut” ovat ”rahan, ajan ja energian tuhlausta.”

Mutta TNR:n kannattajat vain jatkavat samojen todisteiden mainostamista lähes maagisella uskolla siihen, että ne jotenkin osoittautuvat tukevan heidän melkeinpä uskonnollisia uskomuksiaan. Luulen, että he tekevät näin, koska jokainen, joka on nähnyt lemmikin kuolevan, tietää, miten tuhoisaa se voi olla henkisesti. Kahdesti elämässäni olen ollut se henkilö, joka toimitti lemmikin eläinlääkärille ”nukutettavaksi”, kuten kiertoilmaisussa sanotaan. Ne kuuluvat elämäni pahimpiin päiviin. Molemmat kuolemat olivat kuitenkin nopeita ja kivuttomia, ne tapahtuivat nukahtamalla syliini, ja molemmissa tapauksissa se oli eläimen kannalta äärettömän paljon parempi kuin jatkaa elämäänsä sairauden ja vamman kanssa.

Tätä valintaa TNR:n kannattajat kieltäytyvät tekemästä. He näkevät vain yksittäisen kissan, joka pelastuu eutanasiasta, ja sokaistuvat tahallaan seurauksilta, joita kissalle itselleen ja kaikille muille aiheutuu. Kun he vetoavat esimerkiksi Rooman tutkimukseen menestystarinana, he laiminlyövät huomata, että Italiassa ei ole raivotautia. Tässä maassa sen sijaan raivotaudin torjuntatoimet maksavat 300 miljoonaa dollaria vuodessa, ja 40 000 ihmistä joutuu saamaan hoitoa sen jälkeen, kun heitä on purtu tai raavittu.

Kissoilla on kolme-neljä kertaa suurempi todennäköisyys sairastua raivotautiin kuin koirilla, ja silti TNR-ohjelmat jättävät väistämättä merkittävän osan luonnonvaraisista kissoista kadulle hoitamattomina vuosiksi, mikä pahentaa raivotautiongelmaa ja lukuisia muita sairauksia sekä kissoilla että ihmisillä. Kansanterveydelle aiheutuvan uhan vuoksi useimmilla paikkakunnilla on lakeja, jotka estävät yksityishenkilöitä hamstraamasta eläimiä edes omassa kodissaan. Mutta kuten erään hiljattain julkaistun kissojen levittämiä tauteja käsittelevän artikkelin kirjoittajat sanovat, TNR-ohjelma ”on pohjimmiltaan kissojen hamstraamista ilman seiniä.”

TNR-ohjelmissa olevat kissat myös tappavat. Oletetaan, että jokainen kissa tappaa 30 lintua vuodessa, ja paikallisessa TNR-ohjelmassa on 100 kissaa. Kymmenen vuoden aikana tuo ohjelma on tehnyt itsensä osalliseksi 30 000 tarpeettomaan kuolemaan. (Kyllä, oletan, että populaatio pysyy samana. Tämä johtuu siitä, että monet TNR-ohjelmat tähtäävät nimenomaisesti ”vakaan kissakannan ylläpitämiseen”). TNR:n kannattajat pitävät kissakuolemia yksittäisinä tragedioina. Mutta linnut kuolevat jotenkin vain populaatioina tai lajeina. Koska kissat tappavat näkymättömissämme ja ilman suoraa väliintuloamme, ihmiset eivät näe, että nuo muut kuolemat ovat yhtä lailla yksilöllisiä ja – koska kissat haluavat pitää hauskaa – paljon julmempia.

Kaikesta tästä huolimatta TNR kasvattaa edelleen suosiotaan. Se voi hyvinkin näkyä seuraavaksi sinun kunnassasi. Poliitikot pitävät siitä, miltä kuulostaa olla tappamista vastaan, joten he ovat helppoja kohteita TNR:n puolestapuhujille, joita ajaa äärimmäisen kapea ”eläinten hyvinvoinnin” määritelmä. Ole valmis nousemaan esiin ja muistuttamaan yhteisön johtajia siitä, että jos he todella vastustavat eläinten tappamista – ja jos he uskovat kansanterveyden suojeluun – heidän on vastustettava TNR:ää.