Elvis Presleyn elämäkerta

Yksi harvoista vakioista Elviksen elämässä hänen varhaisvuosinaan oli First Assembly of God -kirkko, jossa hän lauloi vanhempiensa kanssa kuorossa, sekä Lake Streetillä sijaitseva Lawhonin peruskoulu, jota hän alkoi käydä syksyllä 1941.

Elvis, joka oli jo ennestään yksinäinen ja tottunut leikkimään enemmän yksin kuin harvojen ystäviensä kanssa, oppi pian lukemaan, ja hän vietti tuntikausia pienen sarjakuvakokoelmansa parissa. Hän tutustui myös uudelleen isänsä poissaoloon.

Hyötyäkseen Amerikan toiseen maailmansotaan liittymisen myötä lisääntyneistä työmahdollisuuksista Presleyt muuttivat Mississippinlahden rannikolle, jossa Vernon ja hänen serkkunsa Sales löysivät töitä Moss Pointin telakalta Pascagoulan läheltä vuonna 1940.

Muutto jäi lyhyeksi. Perhettään ja ystäviään kaipaavat Vernon ja Gladys palasivat Itä-Tupeloon noin kuukautta myöhemmin. Vernon vietti suurimman osan vuodesta 1942 asuen erillään perheestään Mississippissä, Alabamassa ja lopulta Memphisissä, Tennesseessä, jossa hän työskenteli ammustehtaalla ja palasi samalla East Tupeloon ollakseen viikonloppuisin Elviksen ja Gladysin luona.

Vernon säästi sodan loppuun mennessä niin paljon rahaa, että hän pystyi maksamaan 200 dollarin käsirahan nelihuoneisesta, 2 000 dollarin hintaisesta talosta Berry Streetillä. Hämmästyttävää kyllä, kiinteistön myyjä ei ollut kukaan muu kuin Orville Bean, jonka väärennetty shekki oli aiemmin vienyt Vernonin vankilaan.

Ja pian tämän jälkeen Beanin tytär, Oleta Grimes, rohkaisi Elvistä ensimmäiseen julkiseen esiintymiseensä kilpailemalla radiokilpailussa, joka järjestettiin lasten päivänä vuotuisilla Mississippi-Alabama Fair and Dairy Show -tapahtumilla Tupelon keskustassa. Grimes, joka sattui olemaan myös Elviksen viidennen luokan opettaja, oli vaikuttunut Elviksen laulusta aamuhartauden aikana.

Legenda kertoo, että silmälasit päällään ja tuolilla seistessään saavuttaakseen mikrofonin usean sadan ihmisen edessä Elvis voitti toisen sijan laulamalla ilman säestystä ”Old Shepin”, Red Foleyn itkuvirren, joka kertoi pojan rakkaasta, edesmenneestä koirasta. Elviksen palkintona oli kuulemma ilmaiset pääsyliput kaikkiin tivolin laitteisiin sekä viisi dollaria.

Tutkimus, jonka Bill Burk teki kirjaansa Early Elvis: The Tupelo Years varten, on kumonnut tämän myytin. Elviksen perheen ja ystävien haastattelut sekä Elviksen itsensä kommentit vahvistavat, että hän lauloi ”Old Shep” -kappaleen ilman säestystä ja että hän käytti silmälaseja lyhyen aikaa viidennellä luokalla. Hän ei kuitenkaan sijoittunut messuilla toiseksi. Hän saattoi sijoittua viidenneksi, mutta ei luultavasti voittanut palkintoa.

Elviksen musiikillisen säestyksen puute korjaantui pian, kun hänen äitinsä osti hänelle Tupelon rautakaupasta kitaran hänen yhdestoista (tai joidenkin tarinaversioiden mukaan mahdollisesti kymmenes) syntymäpäiväkseen. Gladys näki sen halpana ja turvallisena vaihtoehtona Elviksen alun perin pyytämälle polkupyörälle. Vester-setänsä opettamana Elvis alkoi laulaa ja soittaa kirkossa ja WELO Saturday Jamboree -ohjelmassa, joka oli suosittu radiokilpailu, joka lähetettiin paikallisesta oikeustalosta.

WELO Jamboree toi Elviksen ensimmäisen suoran kosketuksen showbisnekseen. Mississippi Slim, oikealta nimeltään Carvel Lee Ausborn, oli kantrimusiikkia ja komediaa yhdistelevän show’n tähti, ja hän paitsi tuki Elvistä kitaralla myös opetti hänelle uusia sointuja ja lauluja. Slimin nuorempi veli James Ausborn oli Elviksen luokalla East Tupelo Consolidated -koulussa, ja joskus pojat vierailivat Slimin luona WELO-radioaseman studiolla, jossa hänellä oli oma keskipäivän ohjelmansa. Näin Elvis sai lisämahdollisuuden saada opetusta siitä, mitä laulaa ja miten soittaa.

Grand Ole Opryn radiosta joka lauantai-ilta kuuntelemansa kantrimusiikin sekä sunnuntaiaamuisin kirkossa soivien gospelinmakuisten äänien innoittamana Elvis oli täynnä oppimisen nälkää ja himoa hengailla Slimin kaltaisten muusikoiden seurassa, jotka ilmeisesti tunsivat joitain isoja tähtiä, kuten laulavan cowboyn Tex Ritterin. Kukaan, Elvis mukaan lukien, ei kuitenkaan voinut aavistaa, että hän oli jo aloittanut tien, joka johtaisi hänet kuuluisuuteen ja omaisuuteen.

Kesällä 1946, kun Elvisillä ja hänen vanhemmillaan ei ollut varaa maksaa Berry Streetin talonsa maksuja, he muuttivat Itä-Tupelosta naapurikaupunki Tupeloon, ja pian he löysivät itsensä asumasta sen versiosta Poverty Row’sta. Mulberry Alley sijaitsi vastapäätä Shake Ragia, Tupelon mustien kaupunginosaa, ja Presleyn koti siellä oli vähän enemmän kuin läävä.

Puolen kilometrin päässä sijaitsi Milam Junior High School, jossa Elvis aloitti syksyllä kuudennen luokan. Hän oli keskiverto oppilas, mutta aivan liian sulkeutunut tehdäkseen suurta vaikutusta opettajiinsa tai luokkatovereihinsa. Vasta kun hän alkoi seitsemännellä luokalla tuoda kitaraansa kouluun soittamaan lounaalla, tilanne muuttui.

Sillä välin Elvis ja hänen perheensä vaihtoivat osoitetta yhtä usein kuin Vernon vaihtoi työpaikkaa. Vernonin ansioiden – vaikka hän ei ollutkaan kunnianhimoinen, hän oli harvoin työtön -, Gladysin Mid-Southin pesulassa työskentelystä saaman palkan ja useista lainoista saadun rahan avulla he pystyivät pitämään päänsä veden yläpuolella, ja vuoden 1947 jälkipuoliskolla Presleyt asuivat North Green Streetillä, joka sijaitsi ”värillisellä” alueella.

Monien valkoisten luokkatovereidensa halveksiman Elviksen on täytynyt myös olla tunkeilija paikallisessa mustien yhteisössä, mutta silti häntä veti puoleensa kuin magneetti musiikki, jota hän kuuli kaduilla, kirkkojen ympärillä ja klubeilta ja baareista. Se oli maanläheistä, villiä ja ennen kaikkea jännittävää, ja se heijasti osallistujien värikkäitä vaatteita, puhetapaa ja joissain tapauksissa myös käyttäytymistapaa. Köyhälle pojalle, jolla oli rajalliset kommunikointitaidot mutta avarakatseiset unelmat ja avoin mieli, sen on täytynyt olla riemastuttava kokemus.

Teini-ikäisenä Elviksen naapurustostaan löytämät musiikilliset ja tyylilliset vaikutteet tekivät todellisen vaikutuksen hänen oman henkilökohtaisen tyylinsä muotoutumiseen. Lue lisää Elvis Presleyn teinivuosista seuraavassa osiossa.