Mitä eroa on grapplingilla, painilla ja Jiu-jitsulla?

Sarjan osa: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää MMA:sta*

Istut sohvalla ystävien kanssa katsomassa uusinta UFC:tä Pay Per View -ohjelmasta. Joku tilasi pizzaa ja sinulla on jääkaapissa pari olutta. Kuten joka kerta käy, kaverisi alkavat höpöttää suosikkitaistelijoistaan, pelottomista ennusteistaan, uusimmista kuka-tappelee-ketä vastaan ja kaikesta muusta MMA-jutusta. Hyvä on, sinäkin rakastat MMA:ta, mutta he käyttävät paljon termejä, joita et erota toisistaan. Erityisen vaikeaa on seurata, mitä hemmettiä he sanovat, jos he käyttävät termejä, jotka näyttävät viittaavan samaan hemmetin asiaan – kuten grappling, paini ja jiu-jitsu.

Olet ehkä kuullut termit grappling, paini ja jiu-jitsu, mutta mitä kukin niistä oikeastaan tarkoittaa? On selvää, että nämä kolme termiä liittyvät jonkin verran toisiinsa niillä on todellakin eri merkitys. Pahinta on kuitenkin se, että sinua saattaa nolottaa kysyä UFC-hulluilta ystäviltäsi, mitä eroa niillä on, koska pelkäät näyttäväsi tyhmältä. Tai ehkä et vain halua kuulla sitä alentuvaa huokausta, joka tarkoittaa: ”Et kai halua minun selittää sitä kaikkea juuri nyt, ethän?”

Nyt, onneksi teille kaikille teille kavereille tai tytöille, jotka yritätte ymmärtää urheilua, olemme koonneet oppaan, joka määrittelee tarkalleen, mitä nämä termit tarkoittavat, sinua ei pelotella tai edes älyllisesti työnnetä ympäriinsä, kun näitä termejä heitellään seuraavan kerran, kun keräätte kavereidenne kanssa yhteen katsomaan uusinta UFC:tä. Laita siis ne tunkkaiset sanakirjat sivuun ja pidä taukoa Wikipedian sivuilta näiden näppärien selitysten avulla.

Grappling

MMA:ssa grappling on kattavin sana kaikille lajeille ja taidoille, joissa käytetään laajalti vastustajan pitämistä kiinni hänen alistamisekseen, perimmäisenä tavoitteena alistaminen submissio-otteen avulla, kuten jalkojen lukitukset, käsivarsien lukitukset, kuristukset, ja kaikki siltä väliltä. Vastustajan antautuminen ilmaistaan yleensä käden napauttamisella (”tap-out”). Grappling on myös sateenvarjotermi kamppailulajeille/käsikamppailulajeille, kuten paini, venäläinen sambo, judo, jiu-jitsu, Luta Livre ja muut vastaavat lajit, jotka eivät perustu vastustajan lyömiseen nyrkillä ja/tai jaloilla. Tämä vastakohtana toiselle sateenvarjotermille, joka on striking, joka tarkoittaa, joka viittaa lajeihin ja taitoihin, joissa käytetään pääasiassa lyöntejä, potkuja ja jopa polvia ja kyynärpäätä, kuten nyrkkeily, Muay Thai -potkunyrkkeily, karate, Taekwondo ja vastaavat.

Ajattele siis grappling termiä kuvaamaan sellaista kamppailua, jossa ei käytetä lyöntejä ja potkuja – mikä harjaantumattoman silmin on halaustaistelua, mitä tapahtuu, kun kumpikin vastustaja makaa maassa.

Paini

Vaikka ”akateemisesti” painia voidaan pitää synonyyminä ja vaihdettavana termiin grappling, niin MMA:ssa on tällä hetkellä kaksi laajalti tunnustettua painin alakategoriaa: 1. amerikkalaisen yliopistopainin amatöörityylit (johtuen lähinnä USA:n painijoiden vakiintuneesta valta-asemasta UFC:ssä) ja olympiapaini, ja 2. alistamiseen ja kiinnipitämiseen keskittyvä catch-paini. Huomionarvoista on, että he eivät käytä takkeja tai ”gisiä”. Sen sijaan näiden tyylien painijat käyttävät aluspaitoja, otteluhousuja tai -shortseja ja/tai ihottumasuojia.

Rennoissa MMA-keskusteluissa viitataan lähes aina todennäköisesti ensimmäiseen painityyppiin (amerikkalaiseen yliopistopainiin ja olympiapainiin).

Ammattilaispainityyleissä pääpaino on siinä, että vastustaja viedään väkisin maahan ottamalla hänet kiinni ja mieluiten lyödään kaatumalla maahan kaatumisella tai tappiolla (pin), joka puolestaan on perimmäinen viimeistelevä ote. Pinni, eli vastustajan kontrollointi ylhäältä painamalla hänen yläselkäänsä mattoa vasten sekunnin tai pidempään, on tyrmäyspainin vastine painissa. Huomionarvoista on, että sekä amerikkalaisessa yliopistopainissa että olympiapainissa on laitonta käyttää alistamisotteita.

On myös syytä huomata, että olympiapainissa on kaksi tyyliä: freestyle, joka muistuttaa amerikkalaista yliopistopainia, joka sallii ”ampua” taklauksia jaloista (kuten jalkapallossa), ja kreikkalais-roomalainen, jossa otteet on rajoitettu lantiosta ylöspäin. Nykyiset UFC-mestarit, joilla on merkittävä amatööripainitausta, ovat: Demetrious Johnson, Cody Garbrandt, Tyron Woodley, Daniel Cormier ja Stipe Miocic.

Kakkoskategoriaan voi niputtaa kiinniottopainin ja Luta Livren yhteen.

P kiinniottopaini, joka myös preemioi kiinniottoja, on raskas alistamisotteiden suhteen. Nämä ottelun päättävät otteet voivat olla nivellukkoja, kuristuksia, niskakouristuksia ja muita. Kuuluisia ottelijoita, jotka edustavat tätä painityyliä, ovat muun muassa Pride FC:n legendaarinen Kazushi Sakuraba ja UFC:n raskaansarjan ottelija Josh Barnett.

Luta Livre on historiallisesti ja pohjimmiltaan catch-painia Brasiliassa. Merkittäviä Luta Livre -ottelijoita MMA:ssa ovat Marco Ruas, Ebenezer Fontes Braga, Johil de Oliveira, Paul Sass, Alexandre Franca Nogueira, Renato Sobral, Rousimar Palhares ja José Aldo.

Älkää ikinä, ikinä, ikinä, ikinä sekoittako sanaa paini tässä yhteydessä ”ammattilaispainiin” käsikirjoitettuihin viihdekäyttöön tarkoitettuihin kamppailuihin, joissa on värikkäitä henkilöhahmoja ja pukuja.

(Heittopainotteinen japanilainen judo ja venäläinen sambo ovat muotoja, joita urheilututkijat kutsuisivat ”takkipainiksi”, mutta niiden vastaavat univormut ja alistumisotteet luonnollisesti yhdistävät ne läheisesti seuraavaan kamppailulajeeseemme tässä artikkelissa.)

Jiu-jitsu

Vaikka jiu-jitsu on alun perin japanilainen kamppailulaji (ja sanomattakin selvää, että sana on hyvin japanilainen), sen eteläamerikkalainen jälkeläinen on se, mikä tulee ensimmäisenä mieleen MMA:sta: Brazilian Jiu-jitsu/Jujutsu tai lyhyesti BJJ.

BJJ on erityinen kamppailu-urheilulaji ja taistelulaji, joka kehitettiin Brasiliassa sen jälkeen, kun judoa ja alkuperäistä japanilaista jiu-jitsua alettiin ensin opettaa Brasiliassa.

Koska näillä perinteisillä japanilaisilla taiteenlajeilla on suuri merkitys BJJ:n historiassa, BJJ:n harjoittelijat käyttävät japanilaistyylisiä univormuja tai takkeja, joita kutsutaan nimellä ”gi”. BJJ:n tai jopa muiden grappling-tyylien harjoittelua kutsutaan yleensä ”no-gi:ksi”. Aivan kuten perinteisissä japanilaisissa kamppailulajeissa, BJJ:n harrastajan taitoa merkitään värillisillä vöillä, joista musta vyö symboloi korkeinta taitotasoa.

Tämä käytännöllinen taito on erikoistunut maataistelutekniikoihin: manöövereihin hallinta-asentoihin, joiden tavoitteena on taistelun päätteeksi pakottaa vastustaja antautumaan alistumisotteiden avulla. Vaikka vastustajan hallinta-asennoissa on monia variaatioita, voimme hyvin karkeasti jakaa nämä hallinta-asennot kahteen: guard-asentoon, jossa mennään selälleen ja kiedotaan jalat vastustajan ympärille, ja mount-asentoon, jossa noustaan vastustajan päälle.

Vaikka BJJ:ssä sallitaan vastustajan maahan taklaaminen tai maahan heittäminen (takedowns), osa sen harjoittajista tunnetaan siitä, että he laskeutuvat vapaaehtoisesti selälleen matolle samalla kun he vetävät vastustajansa guardiinsa. Harjoittelijat ovat taitavia alistamaan vastustajansa sekä guard- että mount-asennoista, ja lisäksi heillä on muutamia stand-up alistamisotteita. Mutta toisin kuin sukulaislajinsa catch wrestling ja Luta Livre, BJJ ei perinteisesti rohkaise aloittelijoita opettelemaan jalkalukkoja ja niskakiristyksiä, jotka BJJ varaa yleensä edistyneemmille harjoittelijoilleen.

Vaikka se oli suosittu Brasiliassa jo suurimman osan 1900-luvusta, BJJ:n suosio räjähti räjähdysmäisesti kansainvälisesti 1990-luvun alkupuolelta alkaen, pääasiassa sen edustajan Royce Gracien uraauurtavien saavutusten ansiosta: hän voitti syntymässä olevan UFC:n ensimmäiset tapahtumat vuonna 1993, usein suurempia, muissa kamppailulajeissa koulutettuja vastustajiaan vastaan.

Lyhyesti sanottuna…

Niin siinä se on. Toivottavasti pystyit poimimaan jotain hyödyllistä tietoa painin, grapplingin ja Jiujitsun eroista. Siellä varmasti heitettiin paljon termejä, joten muistakaa pähkinänkuoressa: Grappling on sateenvarjotermi kaikenlaisille lyönti- ja potku-otteluille, erityisesti maataisteluille, joissa he yrittävät saada toisensa antautumaan alistumisotteiden avulla. Paini viittaa yleensä urheilulajeihin ja taitoihin, joissa yritetään taklata maahan. BJJ eli Jiu-jitsu on tietynlainen grappling-taito, joka on erikoistunut kamppailuun kun molemmat vastustajat ovat maassa.