My Cotton-Picking Story…

Tyttäreni Paulette kertoi minulle hiljattain tapaamisesta, johon hän osallistui joidenkin Kalifornian puuvillankasvattajien ja siementenpoistoyksiköiden edustajien kanssa, ja siitä, mitä hän sai tietää osavaltiomme puuvillasadosta. Tämä sai minut kertomaan hänelle siitä, miten kasvoin ja poimin puuvillaa Pohjois-Carolinassa poikasena. Hän sanoi: ”Isä, et koskaan kertonut minulle, että poimit puuvillaa… puhuit aina vain tupakkapelloilla työskentelystä”. En muista kertoneeni lapsilleni muiden viljelykasvien, kuten maissin, bataattien, heinän ja muiden vähäpätöisempien viljelykasvien sadonkorjuusta, joita kasvoi tuossa osassa etelää Mallardin tilalla New Bernin suuntaan mentäessä.

Tämä sai minut kirjoittamaan puuvillan poimimisesta ja koneiden keksimisestä työvoimakustannusten alentamiseksi, kun afroamerikkalaiset lähtivät etelän maatiloilta kohti pohjoista, sekä jäljelle jääneistä, jotka halusivat enemmän rahaa työskennellessään päivät pitkät hyvin vähäistä korvausta vastaan. Historiallisesta näkökulmasta katsottuna puuvillaa poimittiin alun perin plantaaseilla asuvien orjien käsin, ja omistajien voittomarginaalit olivat erittäin hyvät, koska työvoima oli ilmaista yli 400 vuoden ajan.

Silloin minun sukupolvessani 1940-luvun puolivälissä International Harvester Company tuotti ensimmäisen menestyksekkään kaupallisen mekaanisen puuvillanpoimintakoneen, joka ei kuitenkaan sopinut kaikille etelän maanviljelijöille tuohon aikaan, koska kunnon sadekuurojen aikana uusi keksintö juuttui pelloille, joten jonkin verran käsityötä tarvittiin edelleen. Sanomattakin on selvää, että tämä keksintö jätti muut etelässä asuvat mustat, kuten minut, pois puuvillanpoiminta-alalta, mikä sopi minulle hyvin.

Paulette ei voinut uskoa, että he maksoivat vain neljä senttiä paunalta ja useimmat aikuiset ihmiset pystyivät poimimaan vain 100 paunaa päivässä, mikä tekee noin neljä dollaria yhdeksän tunnin päivässä. Siksi puuvillanpoiminta oli perheyritys, jotta se olisi taloudellisesti kannattavaa, jokainen pieni pätkä auttaisi saamaan ruokaa pöytään talvikuukausina. Eräänä parhaista päivistäni teini-ikäisenä poimin 126 puntaa ja luulin tehneeni jotain suurta. En tiennyt, että minua käytettiin lapsityövoimana. Kun poimit puuvillaa, sormiasi pistävät puuvillapuristimet. Kun siemenet alkavat halkeilla, pörröinen puuvilla alkaa työntyä ulos peitteestä. Puuvilla kuivuu ja pörröistyy ennen kuin se on valmis korjattavaksi. Kuiva puuvilla yksinkertaisesti vedetään siemenistä ja varastoidaan, kunnes siemenet ovat valmiita irrotettavaksi raakapuuvillasta. Minun on sanottava, että jotkut ihmiset keksivät, miten puuvillasta saataisiin raskaampaa lisäämällä puuvillaan hieman vettä ennen kuin se oli aika punnita päivän päätteeksi. Äiti ei tietenkään antaisi lastensa tehdä mitään sellaista.

Kun lähdin kotoa ja perustin oman perheen, sain tietää, että vanhin siskoni työskenteli farkkutehtaassa Greensborossa. Farkkukangas lähtee puuvillakuidusta, joka korjataan sellaisilta pelloilta kuin se, jolla minä olin töissä. Kävin katsomassa, miten farkkua valmistetaan, ja se alkaa siitä, että puuvillasta kehrätään yksi lanka, joka värjätään kauniiseen siniseen ja kudotaan yhteen kankaaksi. Pystyimme hankkimaan farkkua, ja Cheryl pystyi tekemään lapsille muutaman asun.

Vaikka suurin osa mustista lähti pelloilta ja löysi muuta työtä, maanviljelijät löysivät uuden halvan työvoiman lähteen ja alkoivat tuoda tänne ei-kansalaisia työntekijöitä Meksikosta ja muista Etelä-Amerikan maista. Siksi niin monet latinot asuvat nykyään Pohjois-Carolinan kaltaisissa paikoissa. Sain myös selville keskustellessani Caesar Chavezin pojan kanssa Claremontissa pidetyssä valmistujaistilaisuudessa, että yksi syy siihen, että afroamerikkalaisia tuotiin Kaliforniaan puuvillapelloille töihin, oli se, että sormemme olivat pidemmät. Kerroin hänelle, että olin miettinyt, miten jotkut meistä päätyivät Kalifornian Keskilaaksoon.

No Paulette, siinä on minun tarinani puuvillasta, lukuun ottamatta sitä, mitä nyt laitan selkääni.

Puuvilla-asteikko oli yksinkertainen laite, joka ripustettiin puun oksasta. Säkki sidottiin vaa’an pohjaan ja ”P” eli puntari teki yleensä punnituksen ja piti kirjaa jokaisesta poimijasta. Säkin paino vähennettiin ja puuvilla tyhjennettiin vaunuun tai kuorma-autoon, jossa oli korkeat sivulaudat.